Väri on punainen

Se on rosoinen, naarmuinen ja likainenkin. Kaunis ja vanha. Samantapainen kuin mökillä oli silloin, kun olin lapsi. Sitä pitäisi kunnostaa; liimata, paklata halkeama, puhdistaa. Ehkä maalatakin.

Meille uusi lipasto. Taitaa kuitenkin jäädä noin - kauniin punaiseksi.

Muisteloita

Viime kesän valoa.

Kankaat paikallisia löytöjä mökkireissulta. Odottavat muuten yhä ompelijaansa. Jos vain se ompelija joskus ehtisi ja ennenkaikkea r a a s k i s i kankaitaan pilkkoa ja uusiksi luoda.

Hiihtoloma loppui. Arki jatkukoon.

Emme juurikaan ehtineet hiihtää, häärätty on kaikenlaista kuitenkin. Ja nautittu kiireettömistä aamuista. Ja herkuteltu paljon.

Kävimme Ruotsissa. Viimeksi olen siellä ollut n. kymmenen vuotta sitten. Eipä Tukholma ollut juurikaan muuttunut, tosin vain kovin pikainen pyrähdys kaupungilla tehtiin. Kylmä oli. Suunnitelmiini kuului käydä paikallisilla kirpuilla, mutta unohdin selvittää etukäteen sijainteja, eikä niitä sitten yhtään osunut kohdalle.

Kiva, mutta rankka reissu pienten lasten kanssa. Lähdemme kai sitten seuraavan kerran taas vasta kymmenen vuoden päästä jos samaa kaavaa noudatetaan, silloin tytöt ovat jo kasvaneet niin, että nuorinkin on jo yksitoista. Ja vanhin 19. Melkein 20.

Esikoinen nimittäin täyttää ensi viikolla jo kymmenen.

Mihin nämä vuodet oikein vierii?

Sydämellistä Ystävänpäivää!!!

Tänään sain sen vihdoin avata. Poltteli tuolla työpöydällä.

Aivan ihana paketti sisältöineen! Kaunis maatuska korttikin, voi että. Ja ihania lankoja, ihan uusia tuttavuuksia minulle nuo. Taidan ottaa ne laivalle mukaan ja neuloa vaikka koko yön jos en saa nukutuksi (todennäköisesti en saa nukutuksi...). Ja suklaata, mitä en olekaan koskaan vielä maistanut. JÄTTI KIITOS lähettäjälle, taidankin arvata kuka olet.

Tänään käytiin pulkkamäessä ja nukuttiin reilu parin tunnin päiväunet. Ja nyt on olo sen mukainen. Kohta aletaan leipomaan tyttöjen kanssa ystävänpäivän kunniaksi suklaista kakkua. Palataan taas.

¤ Kuusi asiaa minusta ¤

(Kuvassa neljävuotias tyttäreni. )

Nappasin haasteen Elohiiren blogista.

Kuusi asiaa minusta

1. Luen lähes aina kirjan lopun vain vähän alun jälkeen....

2. En pysty avamaan solmuja. Hermostuttavaa puuhaa, jonka annan suosiolla miehelle. Mitä tiukempi solmu sen pahempi.

3. Pumpuli aiheuttaa vilunväristyksiä. Natinallaan.

4. Pystyn aina vain aloittamaan uusia juttuja, esim. käsitöitä, lukuisia kerrallaan. Innostun ihan liian usein kokeilemaan uusia juttuja. Saattamatta niitä aina ihan valmiiksi asti. Tällähetkellä kuljen kotona päättelemättömät villasukat jalassa...

5.Pidän siivoamisesta ja järjestyksestä. Mikä koko ajan vaikeutuu, kun omaan tavan hamstrata kaikkea esim. kankaita, askartelujuttuja ym. niin että tila loppuu pian kesken.

6. Rakastan suklaata ja irtokarkkeja ja toffeeta.

Haastan mukaan kaikki, jotka eivät ole vielä tähän osallistuneet. Myös Katin.

Haasteen säännöt:

1. Link to the person who tagged you

2.Post the rules on your blog

3. Write six random things about yourself.

4.Tag six people at the end of your post to them.

5. Leat each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.

6. Let the tagger know when your entry is up.

Jännittävää ja hämmentävää

Jännäksi elämän tekee tällä hetkellä suuri ja ruskea paketti. Hain sen tänään postista. Kyseessä on salainen Ystävänpäivä-vaihto, paketti tulisi avata vasta ystävänpäivänä. Nyt jää nähtäväksi pystynkö siihen. Vai rapisutanko kuorta ihan pikkuisen auki... Ihmiselle, joka lukee kirjan lopputekstit jo kirjan alkuvaiheessa (sen jälkeen, kun lukiessa kirjan henkilökuvat ovat suurinpiirtein selvillä) kaikenlainen jännitys on erityis jännää.

Hämmentäväksi taas elämän tekee se, että päätin tänään säästää kampaamo laskussa ja mikä on lopputulos. Vastaus: hämmentävä.

Ne, jotka minut tietävät niin tietävät myös, että normaali värini hiuksilleni oli vielä tähän päivään asti maantien ruskea. Vähän semmoinen tummempi. Jotta siis "säästin" paljon rahaa (kampaamo reissu kai edessä...), siskoni ja äitini kärsivällisesti koukutti paljon hiuksia muovisen hupun läpi. Laitoin raita-aineen päähän, annoin kerrankin vaikuttaa kunnolla.

Nuoruudessani olen ollut ihan vaaleahiuksinen, blondi. Viimeksi olin vaalea hiuksinen n. kymmenen vuotta sitten, kun esikoiseni oli pieni. Peilistä kuitenkin katsoi tänään raitojen laittamisen jälkeen vaaleatukkainen henkilö ( tosin kymmenen vuotta vanhempi versio).

Ja kyllä, se henkilö olin minä.

Mukavaa alkavaa viikkoa

Hyvä viikonloppu takana. Perjantaina herkuttelua nachojen ja Pommacin kera ja pelaamista perheen kanssa, lauantaina neulomista, sunnuntaina kirppuilua, ystävän tapaaminen. Ynnä muuta. Ompelukoneeseen en kyllä suunnitelmista huolimatta ehtinyt koskea.

Lauantai aamulla lähdin "ompelukerhoon", jossa emäntä laittoi pöydän varsin koreaksi. Söimme mm. herkullista lihapataa ja liukupullia (=laskiaispullia). Nam! Puikot ja koukut kilisivät pitkälle iltapäivään asti. Valmista tuotostakin syntyi.

Tänään viikko alkoi kivasti, kun vein aamusella roskia niin bongasin laatikosta oikein sievän emalitonkan. Kaunis, ehjä ja ilmainen. Mottoni onkin ollut: "Toisen roska on toisen aarre".

Kulunut lause, mutta niin totta.

Pari kaverusta

Nämä ompelin tänään. Kaverukset saavat todennäköisesti vielä kasvot,vaikka pidän niistä ilmankin.En ole vielä osannut päättää jäävätkö ihan vain tuollaisiksi.

Viikonloppuna olisi tarkoitus myös ehtiä ompelukoneelle ja toteuttaa joitakin pitkäaikaisia suunnitelmia.

Silmittömän mukavaa viikonloppua!

Tänään

on ollut mukava päivä. Aamulla lähdin kahden nuorimman tytön, siskon ja äidin kanssa mummilleni. Oli kiva käydä piristämässä vanhaa ja yksinäistä ihmistä.

Mustikkapulla kahvit juotiin ja höpöteltiin.

Mummin kaapit pullottavat lankoja, niitä on paljon. Mummi on ostanut lankoja nuorempana isoja eriä kerrallaan mm. tehtaanmyymälöistä. Mummi ei tee enää käsitöitä, vaikka aina ennen neuloi ja virkkasi koko ajan. Dementia on vienyt mm. sen taidon mennessään. Se on surullista.

Mummilta on saanut aina hakea lankoja jos on tarvinnut. Tänäänkään emme päässeet sieltä lähtemään ilman lankapussukoita pois. Lämmin vierailu.

Posti toi myös inpiroivaa lukemista tänään.

Mieltäni on myös lämmittänyt ihastuttava peltipurkki, jonka sain Katilta eilen.

Kerrassaan hieno purkki.

Aluksi...

...oli vain pussillinen jämälankoja. Erivärisiä.

Neuloessa niistä syntyi kaulaliina ja pipo tytölle. Villasukat miehelle.

Niitä jäi vielä paljon. Ihan kuin eivät olisi vähentyneet yhtään.

Lopuksi on kasa pääteltäviä asioita. Hetken aikaa yritin kyllä päätellä lankoja jo neuloessa, mutta sitten oli neulominen liian hidasta.

Maatuskoita, onko noita? (riittävästi ja liikaa...)

Tässä eiliset löydöt kirpputorilta. (Paljon muutakin tarttui matkaan nyt esittelyssä vain maatuskat). Sain viime vuonna 30-v. lahjaksi matkan Lontooseen. Siellä astuin sisään ihan mahtavaan maatuska -puotiin, kauppaan joka oli täynnä maatuskoita. Siellä oli mm. noita Nalle Puh- "maatuskoita". Silloin harkitsin ostoa. Nyt löysin sellaisen kirpputorilta. Kuvan maatuskat yht 2e.

Huomaa kuvassa myös minimini Nasu.

Tämän Maatuska pussukan/kukkaron ostin Lontoosta. Maatuskan takana on vetoketju

.

Esittelen myös aiheeseen liittyvän tyynyn. Joka on niin suuri etten löydä sille paikkaa. Mies nauroi sen nähdessään. Ja ihmetteli.

Seuraavaksi yritän sijoittaa sitä tyttöjen huoneisiin.

Näiden muiden lisäksi on vielä kuvaamatta ainakin kymmenkunta mummoa...