Sarvikuonokas ja muita mietteitä

Tuollaisen kuoriaisen mies toi tullessaan, kun käväisi koiran kanssa kävelyllä. Melko suuri ja sarvellinen, päädyimme siihen, että kyseessä on Sarvikuonokas, koiras, jolla on tuollainen sarvi toisin, kuin naaraspuolisella lajitoverillaan.

Vanhemmat tyttöni lähtivät eilen junalla ystävän mökille. Vietämmekin nyt neljä päivää touhuten vain pienten tyttösten kanssa. Aamulla lähdimme pienen pienelle metsäretkelle ja harmiksemme tulla ropsahti vettä juuri, kun olimme lähdössä. Sadetakit vain niskaan ja menoksi. Työillä oli pienet eväät ja viltti mukana. Toinen ei paljon viltistä piitannut, mutta pinaattiletut maistuivat silti : ) Minä sain retkellä yhteensä ainakin kymmenen hyttysen pistoa ja paljon kutinaa! Eikä se sade loppujen lopuksi meitä haitannut ja loppui, kun saavuimme kotipihaan...

Neljävuotias tyttöni ompeli itselleen suloisen sorminuken.

Samalla täyttelin heidän vauva/lapsuusaikojen kirjojaan. Saisinpa jostain sellaisen pienen pullon, joka toisi takaisin mennyttä aikaa, edes niin, että voisin ihan vain pikkasen kurkata ja nuuhkaista aikaa, jolloin lapseni olivat ihan pieniä. Ja vähän vain isompia. Voisinpa kurkata hetkeen, jolloin vanhemmat tyttöni ovat olleet esimerkiksi samanikäisiä kuin nuorin on nyt. Niin paljon unohtuu, sanoja, eleitä, juttuja, vaikka kuinka yrittäisi niitä kirjoihin ja kansiin tallettaa.

Ollapa oma mökki

silloin olisi paikka, jonne vetäytyä perheen kanssa lomiksi ja viikonlopuiksi kaupungin hulinasta. Mökkini olisi mieluiten vihreä tai keltainen tai punainen. Huonekalut, astiat, kodintekstiili olisi ihana käydä etsimässä toreilta ja turuilta. Nytkin löytyisi jo jemmasta tärkeyksiä, jotka sopisivat sinne, pikku mökkiini. Sen ei tarvitsisi olla iso.

Juhannus vietettiin jo perinteeksi muodostuneena vanhempieni mökillä, sisarusten kanssa perheineen. Mukava juhannus, säästä huolimatta. Mökki puitteineen on kiva, ja punainen. Ja sisältää paljon kaunista katseltavaa.

Eilen kirpputorilta ostin suloisen vihreän kattilan. Ja nappirasiaksi päätyneen Fazerin suklaakonvehtirasian. Voi kuinka oivasti nämäkin kävisivät sinne ihan omaan mökkiini.

Jos nyt ei ihan omaa niin vaikkapa sitten lainattua. Heinäkuun alussa suuntaamme viikoksi siskon perheen kanssa vuokramökille, toivottavasti on hyvä kokemus, kun ihan vain kuvien perusteella matkataan. Jännä nähdä mitä on vastassa.

Puhdasta

Monen monta koneellista pestyä, puhdasta ja raikasta pyykkiä. Yhtenä suurena kekona. Pyykkikaappi vihdoin ammottaa tyhjyyttään. Kukahan kasan vielä viikkaisi ja kuljettaisi kaappeihin.

Pikkuhiljaa se on vaan laitettava pinoiksi. Seassa paljon värejä. Keräsinkin joukosta kirppisostoina tytöille hankkimani Marimekon vaatteet. Melkoinen valikoima kertynyt, ostanut olen, kun sattunut kohdalle sen kummempia metsästämättä.

Ehdoton suosikkini "Satutakki" (vai mikähän mahtaa olla virallinen nimi, en juuri nyt muista) hintaan 1e! Iloitsin myös toki kovasti löytäessäni viime viikolla nuorimmalle sopivan pallomekon ja mustaoranssiraitasen mekkosen, 1e/kpl. Muut vaatteista maksaneet 0,50e-2e. Suurin osa sen 0,50e. Kuten mm. ruskeakukallinen laukku, jota meinaan vähän tuunailla virkkaamalla.

Mut voi miten inhottavan suttuisia ja värittömiä kuvia olen saanutkaan aikaiseksi... Olis ollu niin kivoja värejä oikeesti. Hö.

Valmista! (Ja melkein valmista)

Viikonloppuna vietimme erään suloisen pienen pojan kastejuhlaa. Lahjaksi vauvalle virkkasin vihreäsävyisen peitteen. Valmiista vauvan peitosta intouduin päättelemään oman keskeneräisen torkkupeitonkin. Niinpä juhlien jälkeen, tunnista toiseen pujottelin lankoja, saksin ja taas pujottelin. Kunnes vihdoin loppu häämötti ja valmista tuli!!!

Nyt on pitkä ja monivaiheinen projekti m e l k e i n päätöksessään. Vielä pitäisi vielä 12 neliötä virkata, koska peitosta tuli sittenkin liian kapea. Ja reunusten viimeistely siksi myös virkkaamatta. Käytössä on jo ollut, puutteista huolimatta. Sen verran viileää ollut viime päivinä.