Kool-aid

Kaikki lähti kivasta lahjasta, jonka sain siskoltani. Mehujauhepusseja, paljon eri värejä (ja makuja käärittyinä ikiihanaan maatuska kankaaseen).

Aluksi suunnittelua kahvikupposen ja herkullisen limekakkusen äärellä. Tässä vaiheessa olisi kai ollut suotavaa oikeasti lukea ohjeita ja miettiä tarkasti miten edetä. No, kakku maistui hyvältä ja saatiin kahvit juotua, joten ei muuta kuin töihin. Oli meillä kattilat, ruiskut ja kulhoja ja kumihanskoja, (jotka minä jätin käyttämättä, kun en omaa kauniita pitkiä kynsiä, kuten siskollani, ja sillä seurauksella käteni olivatkin pari vrk ihan punaiset, kun väri imeytyi erittäin tehokkaasti käsiinikin.) ja intoa. Niillä sitten puuhaamaan. Kostutettuihin lankoihin ruiskutettiin väriä sinne tänne. Ja lisää kerän sisälle. Jokapuolelle. Löytyipä jossain välissä keitelmysten seasta lounaalla ollutta pastaakin (?!), kauniin siniseksi värjääntyneenä... Keitosten välissä kipaistiin siskon vauvaa hyssyttelemässä takapihalla : ) Omat lapseni hääräsivät enemmän tai vähemmän ympärillä.

Melkoista menoa.

Kiirettä piti, kun kaksi superkärsimätöntä ihmistä yritti toimia nopeasti, että näkisivät lopputuloksen. Mieluiten heti.
Saimme kyllä nättejä värejä aikaiseksi. Lanka imi hyvin värit, kiehumisen jälkeen sitten sekalaiset kasat (ai, mitkä vyyhdit? Lukiko ohjeessa jotain vyyhdeistä?) kuivumaan ulos aurinkoon. Tuoksu oli melko hedelmäinen ja villainen.

Kuivat, levinneet kasat piti vielä lopuksi saada takaisin keriksi... JOS olisimme lukeneet ohjeita hieman enemmän olisimme olleet viisaita ja vyyhdittäneet kerät ennen värjäämistä. Ja päässeet jokseenkin helpommalla luulisin. Nyt keriminen vain kesti hieman kauemmin ja muutaman kerän sijaan sain monta pienempää kerää... Vastaan tui nimittäin sellaisia solmuja että.

Anyway, hauskaa oli!

Ja lopputulos neulomisen arvoista.