Viikonloppuna vietimme erään suloisen pienen pojan kastejuhlaa. Lahjaksi vauvalle virkkasin vihreäsävyisen peitteen. Valmiista vauvan peitosta intouduin päättelemään oman keskeneräisen torkkupeitonkin. Niinpä juhlien jälkeen, tunnista toiseen pujottelin lankoja, saksin ja taas pujottelin. Kunnes vihdoin loppu häämötti ja valmista tuli!!!Nyt on pitkä ja monivaiheinen projekti m e l k e i n päätöksessään. Vielä pitäisi vielä 12 neliötä virkata, koska peitosta tuli sittenkin liian kapea. Ja reunusten viimeistely siksi myös virkkaamatta. Käytössä on jo ollut, puutteista huolimatta. Sen verran viileää ollut viime päivinä.
Vilho ja Vilhon äiti kiittelevät vielä kauniista viltistä! Värityskin osui ihan nappiin :) Kaunis on myös oma peitteesi!
VastaaPoistaMummonneliöviltit ovat aina niin kauniita. Erityisen paljon pidän näiden tekemiesi väreistä.
VastaaPoistaAivan ihana peitto! Mulla on muutama neliö valmiina talvella aloitettuna ja nyt innostuin taas- tosin isommalla koukulla.. Ajattelin että isommista neliöistä peitto valmistuisi nopeammin, ehkä noin 50 vuoden päästä siis! Aloitin 3,5 ja nyt 7. Tuntuu paremmalta näin. Mikä vahvuus muuten itselläsi oli?
VastaaPoistaHyvät kesän jatkot:)
Emilia. Virkkasin peiton juuri tuolla 3,5 koukulla. Välillä oli minullakin pitkiä pausseja matkan varrella. Aina uuden inspiraation iskiessä kaivoin työn esiin ja lopulta se muodostui peitoksi asti. Virkkausintoa sinulle!
VastaaPoistaUpeat peitot olet saanut aikaan. Itsekin tänään päättelin noita lankoja. Ei mitään herkku hommaa kunnes keksin keinon, jolla päättelytyökin sujui joutuisasti. Neliöiden virkkaaminen on mukavaa ja joutuisaa ajan vietettä, välillä on toki tehtävä jotain ihan muuta, mutta kohta taas huomaan etsiväni virkkuun käsiin. Näin kesälomalla kun on aikaa tehdä vain näitä juttuja joista niin kovin nauttii. Hyvää kesää sinulle!
VastaaPoista